Sysmän Teatteritalolla 6.8.
klo 12.00-14.00 Kirjailijahaastattelut
Toimittaja-kirjailija J.P. Pulkkisen haastattelussa kirjailijat Sirpa Kähkönen ja Juha Itkonen.
klo 15.00 Teatteriesitys
Rakastan! – Elämän mittainen tarina
Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto
Kahden intohimoisen taiteilijan luoma musiikin ja tekstin ilotulitus rakkaudesta, kuolemasta ja onnesta – elämästä. Intensiivinen esitys, jossa kurkistetaan Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston elettyyn elämään, pelkoihin, toiveisiin ja nautintoihin. Tekstit ovat Eeva Kilven, Timo Parvelan, Tommy Tabermannin ja Claes Anderssonin kynistä.
Lähilehti
kirjoittanut Kyösti Piippo
Monivuotinen Sysmän kävijä J-P. Pulkkinen kutsui piinapenkkiinsä ensimmäiseksi kirjailija Juha Itkosen. Hänet valittiin äskettäin Suomen Taideneuvoston puheenjohtajaksi ja lisäksi hän toimii puheenjohtajana Lukukeskuksessa. Itkonen kertoi tulleensa kirjailijaksi monipolvista tietä. Hän rakasti musiikkia ja pääsi toimittajaksi Rumba-lehteen ja vähän myöhemmin Katso-lehteen. Arvostin näitä työpaikkoja, sain jopa palkkaakin. Seuraavaksi Itkonen siirtyi Apu -lehden toimittajaksi.
– Tämä askel oli kirjallisessa mielessä hyödyllinen ja teki minusta kirjailijan. Kaikkien yhdeksän romaanin syntyhistoriat selvitettiin. Ensimmäinen kirja ”Myöhempien aikojen pyhiä” toi heti Finlandia-palkintoehdokkuuden.
Sirpa Kähkönen, Kirjailijaliiton puheenjohtaja on keskittynyt erityisesti historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin. Ensimmäinen romaani oli vuonna -91 ilmestynyt nuorten kirja ”Kuu taskussa”. Kähkösen Kuopio –sarja käsittää yhdeksän teosta, joista haastattelussa keskityttiin viimeisimpään ”Vihreä Sali” kirjaan. Vihreä on kesän väri, kirjoitan siitä talvea mieluummin. Kähkönen käyttää kirjoissaan mielenkiintoisia savolaisia murresanoja. Hän sanoi sen olevan perua mummoltaan, joka otti tavakseen keksiä joka päivä yhden uuden sanan.
Teatteriesityksenä nähtiin ja kuultiin Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston teos ”Rakastan! Elämän mittainen tarina”. Esitys oli kahden intohimoisen taiteilijan luoma musiikin ja tekstin iloittelu, jossa kurkistettiin Iiron ja Lotan elettyyn elämään. Tekstit olivat Eeva Kilven, Tommy Tabermannin ja Claes Anderssonin.
Itä-Häme
kirjoittanut Heidi Salminen
Juha Itkonen kirjoitti ensimmäisen romaaninsa ”Myöhempien aikojen pyhiä” alle 30-vuotiaana. Mormonimaailmaan sijoittuvan teoksen oli alun perin tarkoitus olla novelli. Hän on käsitellyt monissa teoksissaan isän ja pojan välistä suhdetta. Sirpa Kähkönen kertoi kohdanneensa joskus kritiikkiä kirjoittaessaan edelleen menneestä sota-ajasta.
– Nyt on jälleen jouduttu huomaamaan, etteivät sodan raakuudet ja siviilien terrorisointi ole vain historiaa. On hurja ajatus, että yhteiskunnat uhraavat sotaan kaikista nuorimmat jäsenensä.
Teatteriesityksenä nähtiin ja kuultiin Iiro Rantalan ja Lotta Kuusiston teos ”Rakastan! Elämän mittainen tarina”
J.P. Pulkkinen
facebook
Kymmenen vuotta sitten Tarleena Sammalkorpi pyysi minut mukaan vetämään kirjailijahaastatteluita Sysmän kirjakaupalla. Mainio ehdotus, ajoitin siitä lähtien vuosittaisen käynnin sukumökillä elokuun alun viikonloppuun, jolloin pääsin jututtamaan suomalaisia kirjailijoita. Tarleenan kuoltua olen vetänyt sitä yksin, ilolla. Tänä vuonna parituntinen sessio oli ensimmäisen kerran Sysmän teatteritalossa, siirto oli mahtava ratkaisu. Talo rakennettiin 1898 Sysmän Säästöpankille, nykyään Sysmän Kino esittää siellä leffoja ja juhlatilana tuo näyttävä puutalo on oivallinen. Yhtä juhlaa olivatkin eilen kirjailijakeskustelut Sirpa Kähkösen ja Juha Itkosen kanssa, miten briljantteja puhujia! En muista uraltani parempaa paikkaa puhua kirjoista, kirjoittamisesta ja elämästä, joka kutoo meidät sanojen verkkoon. Yllätyslopetuksena Juha haastatteli minua, pääsin sanomaan esimerkiksi maagiset sanat ”polkupyörä” ja ”Vantaa”. Oiva kikka järjestäjiltä, lupaan täten tulla jatkossakin.
Lähilehti
Kyöstin kuluma
Viime viikonloppu oli terapiaa korville, niin hyvää kielenkäyttöä en ole kuullut aikoihin! Miten hyvin kirjailijat puhuivatkaan ja miten hyvin suomenkieltä käytti heitä tentannut J.P.Pulkkinen. Soljuvaa puhetta ilman ainuttakaan niinku-täytettä. Kuinka oikein Sirpa Kähkönen osasikaan tarttua kysymyksiin. Vastaus tuli aina asian ytimeen. Luonnollisesti minua miellytti Kähkösen savolaistausta.