Sysmän Kirjakyläpäivät 8.-9.7.2022   klo 9-17  Sysmän torilla

Kesäiset kirjamyyntipäivät, vanhoja ja uusia kirjoja, kirjailijatapaamisia ja musiikkia.
Avajaiset perjantaina klo 12, avaaja kirjailija Anneli Kanto.

Kirjailija Anneli Kanto,
Kirjakyläpäivien avauspuhe

Ihanaa olla paikassa, jossa on ihmisiä,kirjoja ja tunnelmaa.

Kirjakylä! Hieno ajatus – ja ihmeellistä, että Kerttu Tapiolan idea ja sen toteutus edelleen ovat voimissaan.

Sysmä on minulle uusi paikka. Mukava olla täällä. Sysmän muistan eniten nimimerkki Piin eli Pirkko Kolben pakinoista. Hän aina ilmoitti lähtevänsä Sysmään. Lienee ollut kesäsysmäläinen.

Sinänsä hämmentävää, että olen iässä, jolloin pitää esitellä ihmisiä heidän lastensa kautta. Pirkko Kolbe on professori Laura Kolben äiti, Kerttu Tapiola on Marjatta Tapiolan äiti, edesmennyt Kirsi Kunnas on Eppu Normaaleiden äiti.

Mutta äidit sikseen. Ihanaa kun pitkän kuivan koronakauden jälkeen taas järjestetään tapahtumia ja ihmiset voivat kokoontua. Nyt hyvät kuulijat, olemme kokoontuneet kirjan ääreen.

Minulle ei ole mitään kirjoista tehtyjä elokuvia tai televisiosarjoja vastaan eikä äänikirjoja vastaan mutta kirja, esineenä, kappaleena on erikoislaatuinen.

Sillä on kolme ominaisuutta, jota näillä muilla ei ole, ja siksi kirja on ainutlaatuinen.

Neljäs ominaisuus on, että kirja on helppo käyttöliittymä, ei tarvita laitetta eikä edes sähköä, sen voi vain avata ja aloittaa. Ajatelkaa miten ihmeellistä.

Mutta ne kolme ominaisuutta: kirjan lukeminen on
yksilöllistä
intiimiä
aivojumppaa.

Kun tehdään elokuva tai televisiosarja, sen pitää tavoittaa satoja tuhansia ihmisiä, koska laji on niin kallis, se on tehtävä siis massoille, satojen tuhansien ihmisten keskimääräisten mieltymysten mukaiseksi.

Kirjan ei tarvitse tavoittaa satoja tuhansia, mutta se voi olla merkityksellinen muutamalle sadalle ihmiselle, jotka sen lukevat.

Kirjan ei tarvitse tavoittaa satoja tuhansia, mutta se voi olla merkityksellinen muutamalle sadalle ihmiselle, jotka sen lukevat.

Kirjan ei tarvitse miellyttää suuria joukkoja, se voi olla erityinen, vaikea, älyä haastava, oudosta aiheesta kertova. Kirjassa on usein tarina mutta kirja voi myös olla sanoja ja tekstiä, joka ei ole tarina ja jota on mahdoton muuttaa elokuvaksi. Kirja on yksilöllinen. Se voidaan kirjoittaa pienelle, erikoiselle yleisölle.

Suomalaisen kirjan painokset eivät ole suuria, noin 1000 keskimäärin.

Yöpöytäni kirjapinossa – joka muuten on melko korkea ja huojuva – on tällä hetkellä esimerkiksi kolme kirjaa, jotka kiinnostavat ja kiehtovat minua, mutta eivät todennäköisesti kiehdo tuhansia ihmisiä. Miika Tammisen kirja Keskiajan hirviöt. Hurjaa. Koulukaverini Pirjo Lahdenperän omakustanteena julkaisemat muistelmat nimeltään Mieleni kotiseudut. Uusi suomennos Euripideen näytelmistä. Saan nauttia kääntäjien vaivannäöstä, kiitos Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari.

Toinen ominaisuus on intiimiys. Kun ihminen lukee kirjaa, hetki on maaginen.

Siinä  tekstin kirjoittajan, kirjailijan, ajatusmaailma, kokemukset, tunteet ja taito kohtaavat lukijan mielikuvituksen, herkkyyden, elämänkokemuksen, ajatukset ja tunteet.

Lause lukupiirissä: ”olet ollut aika monessa sängyssä”

Se oli huima ajatus, että joku lukee kirjoittamaani kirjaa illalla nukkumaan mennessään ja ajattelee sitä.

Kerro tarina – ihminen sai nukuttua kun luki Rottien pyhimystä.

Kolmas ominaisuus on keskittyminen.

Tänä päivänä some- ja nettielämän pirstaloituneisuus pirstaloi myös aivojamme, joita ei ole tarkoitettu hyppimään nopeassa tahdissa asiasta neljänteen.

Silppuisuus on kylläkin addiktoivaa kuin päihde, mutta se tuhoaa muistia, aivojen kapasiteettia ja keskittymiskykyä.

Kirjan lukeminen tarkotitaa pitkän keskittymisen treenaamista, sitä nykyihminen tarvitsee.

Lukeminen treenaa myös aivoja sillä lukijan pitää sanoista ymmärtää maailma, tarinan juoni, sen ihmiset.

Lukijan on on käytettävä mielikuvitustaan ja piirrettävä mieleensä maisemat, joissa henkilöt liikkuvat, heidän ulkonäkönsä, on ymmärrettävä ihmisten motiiveja ja reaktioita.

Se on tehokasta aivojumppaa.
Kirja on meille hyväksi, juhlikaamme siis kirjaa!

Julistan Sysmän kirjakyläpäivät avatuksi!

Tarja Kaarina Tapiolan mietteitä 35. Kirjakyläpäivistä

Sysmän 35. Kirjakyläpäivät olivat eilen ja tänään ja sääkin suosi. 

Kirjakyläpäivät avasi valloittava kirjailija Anneli Kanto,  jota haastatteli Kyösti Piippo. Tapasin vastantekijätrubaduurin, ihastuin Tuomo Tarkkasen Oi kesäyöhön ( Kuurina-teatterin kesän musikaalista) ja Viiden Raitilla laulavan esityksiin. 

Laulujen jälkeen Veijo Kare haastatteli minua kirjapäivien ja kirjakylän alkuajoista.

Kustannusliike Parkko pääsi tänään paikalle – Tommi Parkko oli eilen Jukka Viikilän kanssa Heinolassa ja minä tietenkin täällä Sysmässä. Minulla on jo melkein kaikki ihanat Parkon kustantamat runokirjat, viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Jaan Kaplinskin Ja ilta tuo takaisin kaiken, Anja Salokanteleen suomentama.

Enostone Kustannus houkutteli suomi-viro -opuksillaan ja Savukeitaan matkaoppaillaan – kiitos Kalle Niinikangas! 

Heikki Helinin uusin Sysmästä ja sysmäläisistä piti tietenkin hankkia. 

Minun ja monen muun oma teatteriohjaaja Kuurina-teatterista Erkki Laaksonen on kirjoittanut kaksi kirjaa, runot Tuhansissa unissa sekä erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan scifin Siirtäjät.

Heikki Oksasen Kirjakulmasta löytyi jo torstaina pari uutta, Õnnepalun Paratiisi ja Ville Hytösen & Mira Malliuksen Väige mere röövli raamat, Pienestä merirosvosta, jonka sitten Enostonelta ostin myös suomeksi – sekä kaksi yläkerran divarin hyllyistä: Vivi-Ann Sjögrenin Detta möte sekä YLEn kielikurssikirja Nael kummi.

Oli mukava tavata tutut ja uudet kauppiaat ja kaikki ystävät sekä nähdä myös Sysmän Vapaa-ajan asukkaat ja Kirjakyläyhdistyksen hallituksen uudet jäsenet Dorotea Kyytsönen ja Riikka Junttila. 

LEHDISTÖN KIRJOITTAMAA

Lähilehti
Ilkka Hörkkö

Kirjakyläpäivillä positiivinen vire.

Vantaalainen Kyyhkyrinteen kirjan antikvariaatti Ilkka Hämäläisellä on reilun parinkymmenen vuoden kokemus Sysmän Kirjakyläpäivistä. Hän on positiivisesti yllättynyt myynnin vilkkaudesta.

– Tunnelma täällä on oikein kiva. Tämä on lempitapahtumani, tällainen sopivan ”maalaismallinen”

Turkulaisen Brahen Antikvariaatin Vesa Hörkön pöydillä on tieto- ja historiapainotteisia kirjoja.

– Keräilijäporukkaa liikkuu vähemmän kuin ennen ja kirjamessujen tärkeäksi lisäksi on tullut nettikauppa.

– – –

Itä-Häme
Eija Virolainen-Nurminen

Kirjakyläpalkinnon saajan henkilöllisyydestä Pauli Leimio Kirjakylä Oy:stä antoi vihjeitä ja pian palkittavaksi paljastui jyväskyläläinen kirjailija Markku Ropponen. Leimion vihjeet: aloitti uransa runoilijana, työskenteli kirjastonhoitajana ja vihdoin kokoaikaisena kirjailijana. Pääasiassa dekkareita kirjoittanut Ropponen on tuonut kotikaupunkiaan tunnetuksi yksityisetsivä ”Otto Kuhalasta” kertovissa kirjoissa. Ropponen oli ilahtunut huomionosoituksesta. Kertoi olevansa Sysmässä ensimmäistä kertaa, mutta totesi heti, ettei viimeistä. Hän luonnehti kirjoittamisprosessiaan niin, että uusia ideoita syntyy koko ajan ja vastaavasti huonoja karsiutuu. Jäljelle jääneistä ideoista varsinainen kirjoittaminen ajoittuu usein syksyyn ja kestää muutaman kuukauden.

 – Parhaiten tekstiä syntyy aamuisin. Vuodesta 1990 lähtien hän on julkaissut 30 kirjaa. Uusin Otto Kuhalan seikkailuista kertova dekkari ilmestyy piakkoin.

Kirjakyläpäivät avannut Anneli Kanto otti avajaissanoissaan kantaa kirjan merkitykseen.

– Kirjan ei tarvitse miellyttää kaikkia, eikä sen tarvitse tavoittaa satoja tuhansia lukijoita. Usein kirjoja luetaan iltaisin. Minulle sanottiin eräässä lukupiirissä, että olen ollut aika monessa sängyssä! ­

Anneli Kanto on julkaissut kymmenittäin näytelmiä, televisiosarjoja ja lasten – ja nuorten kirjoja. Viimeisin romaani on ”Rottien pyhimys”.